perjantai 10. helmikuuta 2012

171 days!

Jospa olis taas blogin aika :). Ja syy, miksi kirjoitan melko harvoin on, etta kuvien lataaminen tänne kestää niin kauan, etta luovun toivosta joka kerta. Sitten aina aattelen, etta postit on tylsiä ilman kuvia, joten päätän joka kerta olla kirjoittamatta ollenkaan (verukkeella, etta myöhemmin olis aikaa ladata ne kuvatkin tekstin lomassa) . No, niinhän ei kumminkaan koskaan tapahdu, joten nyt päätin alkaa kirjoittamaan pelkkiä tekstejä vähän useammin ja kuvia yritän jaksaa laittaa, mutta en lupaa kaikkiin postauksiin.

Noh, se siitä tilityksestä :D. Kuten otsikko kertoo, laskin juuri äsken olleeni täällä 171 päivää. Aika vaan rientää huiman kovaa vauhtia! Sellaset 4,5 kk enää jäljellä, ja 5,5 kk takana, mikä on samaan aikaan iloinen asia, koska olen tulossa kotiin, mutta samaan aikaan surullinen asia, koska jään myös kaipaamaan kaikkea täällä. Tällä hetkellä en halua edes ajatella sitä vielä, joten päätin vaan yrittää ottaa kaiken irti ja nauttia loppuvaihtovuodesta. Kotiinpaluupäivä on 26. kesäkuuta.

Istun tällä hetkellä Springfieldin koulun katsomon ylärivissä katsomassa Benin wrestling- eli painiturnausta näin perjantai-illan ratoksi. Nää turnaukset on aina vähän pitkähkojä, joten päätin kuluttaa aikani bloggaukseen.

Pitää oikein miettiä, mitä kaikkea on ehtinyt reilussa kuukaudessa tapahtumaan. Heti uudenvuoden jälkeen tulin kipeäksi, joten jatkoin joululomaani makaamalla kotona muutaman päivän. Seuraavana lauantai-iltana me järjestettiin pipplot Benin painijoukkueelle. Talo oli täynnä, mukaanlukien painijat, managerit ja painijoiden vanhemmat. Oli ihan verraton ilta :).

Tammikuun puolivälissä mentiin viettämään 'freezing fun' -viikonloppua meidän koulun nuoren naisopettajacounselorin eli suomalaisittain varmaan opinto-ohjaajan kanssa. Hän on siis henkilö, jonka kanssa me vaihtarit syömme lounasta joka perjantai ja juttelemme viikon tapahtumista, ja milloin mistäkin, mikä on tosi kivaa, koska hän on niin kiinnostunut meistä ja miten meillä menee.  Hän siis kutsui meidät perheensä luokse kylään. Perjantaina ajettiin reilun tunnin matkan päähän koulun jälkeen, ja vietettiin hauska ilta syöden, jutellen, pelaillen ja leffaa katsellen hänen siskonsa talossa, kylässä nimeltä Sleepy Eye. Lauantaina mentiin vaeltamaan heidän omaan metsäänsä, koska sää ja jää ei sallinut mennä pilkkimaan, mikä oli alkuperäinen suunnitelma. Kierreltiin koko päivä siellä metsikössäja syötiin bonfirella oma tekemiä pizzoja ja smoreja, nam. Sukua oli paikalla paljon ja kaikki oli tosi mukavia!

Sunnuntaina YMCA.ssa oli äiti&tytär- päivä, joten menin vapaaehtoisena auttamaan Lisaa pienissä käsitöissä. Lisan vetämässä joogassa käyn edelleen lähes joka sunnuntai, mikä on venyttelyn vuoksi hyvää vastapainoa, joka aamuiselle painonnostelulle.

Koulussa oli ensimmäisen lukukauden viimeinen viikko, joten testejä riitti jonkun verran. Tokalle lukukaudelle vaihdoin vähän mun lukkaria. Ekonomian tilalle olis pitäny tulla American Government, mutta se ei niin paljoa kiinnostanut, joten otin tilalle Careers/ Personal Finance, missä tehdään testejä ja projekteja tietokoneella ja etsitään mahdollisia urahaaveita ja collegeja. Se on kiinnostavaa ja toivon, etta mun silmät avautuu vähän, koska en tosiaan tiiä vielä mikä musta tulee isona. Lisäksi vaihdoin keskenään mun englannin ja Study Hallin paikkaa, joten nyt mulla on monta kaveria Study Hallissa kahden oppilaan sijasta. Enkun luokan opilaat vaihtui siis myös, mutta samoja kivoja junioreja nekin on, joten ei ongelmaa.

Seuraavana perjantaina oli tarkoitus lähteä Lisan kanssa kohti Charlottea, North-Carolinaa, mutta lento peruttiin huonon sään vuoksi. Jäätiin siis yöksi Woodburyyn Lisan siskon luokse ja extempore Heidi tuli kylään sieltä parin mailin päästä, mikä oli aika siistiä!

Lauantai aamuna päästiin lentoon ja saavuttiin sateiseen Charlotteen. Päivä vietettiin kävellen ympäri downtownia Lisan ja hänen North-Carolinassa asuvan siskonsa kanssa. Oli nätti kaupunki, mutta sade ja sumu vähän lannisti katukuvaa. Yöta oltiin siis tämän samaisen siskon luona ja sunnuntai aamuna meidän kolmen poppoo lähti ajamaan kohti Savannahia, Georgiaa. Sekin päivä lähinnä kierreltiin kaupungilla. Sää oli sumuinen ja viileä, vaikka oltiinkin etelässä palmupuiden keskellä. Illalla tehtiin Ghost Tour, eli mentiin kummitustaloon. Se oli aika hinnakas vitsi sanon minä :D.  Opas kertoi meille juttuja mitä kamaluuksia siinä talossa oli tapahtunut ja sitten saimme kierrellä elektronisten haamuetsijöitten kanssa. Siellä oli vaan me kolme ( minä, Lisa ja sisko), sekä opas, joka näytti ihan kummitukselta koko mies.  Sitten meiän kaa oli yksi aikuinen mies, joka oli ihan innoissaan koko hommasta. Kierros päättyi hautausmaan edustalle ja se siitä.Tää kummitustalo oli myös mukana amerikan Ghost Hunters -ohjelmassa vähän aikaa sitten.

Seuraavana aamuna käveltiin tosi hyvään aamiaisravintolaan mustikkapannareille ja sitten kävästiin  turistikaupassa, etta sain ostettua matkamuisto-paidan Georgiasta. Iltapäivälla ajettiin Charlestoniin, South-Carolinaan ja kierreltiin kaupungilla mukaanlukien museokäynti. Illaksi ajettiin läheiselle saarelle, Isle of Palms, ja hotelliin yöksi. Aamulla saatiin herätä upeaan merenranta näkymään suoraan omalta parvekkeelta. Sää oli kerrankin lämmin ja aurinkoinen, joten rannalla tarkeni kävellä t-paidassa. Käytiin Sullivan's Islandillakin ja katsastettiin Fourt Moultrie, joka oli yksi tärkeimmistä taistelupaikoista amerikan Civil Warin aikana. Oli siistiä, kun just sitä ennen olin käyny kaikki ne taistelut läpi Amerikan historian tunnilla, niin tiesin suurinpiirtein mikä paikka oli kyseessä. Illaksi ajettiin takaisin North-Carolinaan ja koettiin renkaan puhkeeminenkin keskellä tosi vilkasta moottoritietä. Siellä sitten odoteltiin tien poskessaja soitettiin apua, mutta joku kiltti mies pysähtyi vähän ajan päästä auttamaan. Mä siellä vaan chillailin ja istuskelin ottamassa aurinkoa matkalaukun päällä, rekkojen suhahtaessa ohi.  Keskiviikko aamuna oltiin ahkeria Lisan kanssa ja mentiin vesijumppaan paikalliseen YMCA.han ennen koneen lähtöä. Palattiin lumiseen Minnesotaan ja torstaina palasin kouluun, jossa oli meneillään Snow week, eli lumi/talvi-viikko, joka on vähän niinkuin homecoming, mutta talvella. Missasin kuninkaan ja kuningattaren kruunajaiset matkan vuoksi, mutta sain vielä kokea 2 loppuviikon pukeutumispaivaa ( White Out Day ja Hippie Day), sekä perjantai-illan koripallopelit ja tanssin! Tanssi oli samanlainen disco kun homecomingissa ja oli taas hyvä meininki!

Lauantai aamuna ajettiin painiturnaukseen Rochesteriin ja jäätiin painijoukkueen kanssa hotelliin yöksi. Uitiin illalla hotellin altaassa ja myöhemmin kukuttiin siellä käytävillä ja pelattiin korttia. Oli hauskaa sekalaisen poppoon kanssa, joka koostui eri-ikäisistä painijapojista ja cheerleadereista, sekä managereista. Sunnuntaina menin Benin kanssa pilkkimään ensi kertaa elämässäni! Eka porattiin ne reiät jäähän ja asetettiin talo pystyyn ja sitte vaa istuttiin sisällä talossa ja odotettiin muutama tunti, saamatta yhtään kalaa. Mutta jokatapauksessa oli kiva kokemus. :)

Viime perjantaina mentiin jääkiekkopeliin Mankato Mavericks - Michigan Huskies ja voitettiin se. Lauantaina pääsin lautailemaan Mount Katoon ( Mankatossa) kavereiden kanssa!! Oi että nautin siitä. Lunta meillä ei ole ollut vähään aikaan, joten näytti hassulta, kun keskellä ruskeutta ja harmautta loisti valkoiset tekolumirinteet. Yksi asia pitaää kertoa amerikkalaisista tuolihisseistä. Suomalaisittain olen tottunut laittamaan sen suojakaaren eteeni ja jalkojeni & lautani alle, kun menen tuolihissiin, mutta täälläpä ei olekaan mitään siinä tukena ja turvana. Mulle oli pienoinen järkytysyllätys:D. Siinä sitten istua kökötät ja koitat pitää kiinni jostain tuolin reunasta peläten tippumista alas kesken matkan. No ei se varmaan niin vaarallista loppujen lopuksi ole, mutta hostisä kyllä kertoi, etta kerran kun hän työskenteli tuolihisseillä, joku poika tipahti alas. Mutta aion kyllä viel uudestaan joku kerta mennä!

Tästä aletaan viikonlopun viettoon ja lähdetään ajamaan kotia kohti. Ben juuri paini kolmannen matsinsa tänä iltana ja tuli sarjassaan toiseksi, mikä on hyvin.

Paljon terveisiä Suomeen, olette ajatuksissani! <3

2 kommenttia:

  1. Moikka Annu,kiva blogi ja mukava kuulla, että kaikki menee hyvin! Nauti nyt loppuajasta täysillä - aika menee niin kovin nopeasti.

    terv. Janne

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista Janne! Yritän nauttia loppuajasta täysillä :). Terkkuja teille!

    VastaaPoista